Etusivu PageMina PageKurssit PageOhjeita PageLinkkeja PagePaperilla-lehti

lauantai 20. lokakuuta 2012

Vuoroin Vieraissa: Lehtipollo


Tällä viikolla äänessä on Lehtipollo.



Mistä kaikki alkoi? / Where did it all begin?

Joskus 90-luvun loppupuolella päätin tehdä itselleni oman kotisivun. Samalla tutustuin Paint Shop Pro -nimiseen kuvankäsittelyohjelmaan. Eipä aikaakaan, kun törmäsin sivustoon, joka tarjosi ilmaisia PSP-tutoriaaleja ja -haasteita. PSP-maailmassa vierähti vuosi jos toinenkin, kunnes vuonna 2004 yhdellä foorumilla tuli juttua digiskräppäyksestä, ja kiinnostuin heti. Olin nimittäin samana vuonna hommannut ensimmäisen digikamerani, ja jotainhan niillä kuvilla piti tehdä.

In the late ’90s I decided to make my own home page. While doing that, I ran into an image-editing program called Paint Shop Pro and a site offering free PSP tutorials and challenges. After I’d spent a number of years in the wonderful world of PSP, there was some talk of digi scrapping on a forum I frequented. I was immediately intrigued by the concept as I’d got my first digital camera in the same year (2004) and wanted to do something with all those photos.

Digiskräppäystarvikkeet olivat tuolloin vielä harvassa, joten päätin opetella tekemään niitä itse PSP:llä. Jotenkin se oli kuitenkin liian vaivalloista, eikä harrastukseni oikein ottanut tuulta alleen ennen kuin parin vuoden päästä, kun liityin Digital Scrapbook Placeen, digiskräppääjien yhteisöön, johon kuului kauppa, galleria, keskustelufoorumi ja paljon erilaisia kuukausihaasteita. Tässä yksi ensimmäisistä töistäni luonnos- ja värihaasteeseen:

In those days, digital scrapbooking supplies were hard to come by, so I decided to learn how to create them myself in PSP. This turned out to be somehow too cumbersome to me, so I wasn’t really hooked on digi scrapping until a couple of years later, when I joined the Digital Scrapbook Place, a community for digi scrappers that had a shop, galleries, forums and various monthly challenges. Here’s one of my first entries to a sketch and colour challenge:


 En vielä tiennyt, että ensimmäisessä persoonassa kirjoittaminen on sallittua… Vieläkään nuo digitarvikkeet eivät kovin kummoisia olleet – tässä käytin ilmaistarvikkeita useista eri lähteistä ja kuvan alla olevan ”kangaspalan” tein itse. Tämä sivu on hyvin kaukana nykyisestä tyylistäni, mutta tykkään siitä silti edelleen: kuvat ovat söpöjä ja teksti tallentaa muistoja.

I was writing in the third person because I didn’t know it was okay to use the first person… The digital supplies weren’t that great even at this point – here I used free supplies from several different sources and made the frayed fabric mat under the photo myself. This layout is quite far from my present style, but I still like it because of the pics and the journaling.

Mihin olen päätynyt? / So where have I ended up?

Digisivuni näyttävät nykyään jotakuinkin tältä:

Nowadays my digital pages look something like this:


Tarvikkeet: Love Falls -pakit 1 ja 2, Simply Enchanting -pakki ja Steampunk Type -kirjaimet / Nicole Young, fontit Selfish ja FG Saga.

Toispuoleinen asettelu ja tyhjä tila ovat ominta tyyliäni. Käytän paljon käsinkirjoitusfontteja, mutta kaunokirjoitusta käytän lähinnä otsikoissa. Olen löytänyt koristeet! Käytän niitä lähinnä kuvan ympärillä ja pyrin toistamaan muotoja ja värejä eri puolilla kuvaa/sivua. Kuviopapereita en käytä juuri muualla kuin taustapaperina, joka sekin on yleensä varsin himmeäkuvioinen. Paperit ja koristeet tulevat usein yhdestä tai korkeintaan muutamasta eri pakista, jotka tuppaavat olemaan suosikkisuunnittelijani Nicole Youngin tekemiä. Nyt A3+-tulostimen saatuani skräppään useimmiten 12x12-tuumakoossa, kun aiemmin tulostin sivuni 8x8 tuuman kokoisina.

The core elements of my style are asymmetry and white space. I use a lot of handwriting fonts, but script fonts only in titles. I’ve discovered embellishments! I mostly use them around the photo, trying to repeat shapes and colours on various sides of the photo/page to create flow. I often only use one sheet of (subtly) patterned paper on my layout. The papers and elements usually come from a single kit or a few kits, often created by my favourite designer, Nicole Young. Now that I’ve got a wide-format printer, I scrap most of my pages in the 12x12 size, whereas previously I printed out my pages at 8x8 inches.

Entäpä paperiskräppäyspuoli? / What about paper scrapping?

Lähtötilanne oli vuonna 2009 tämä:

This is how I started out in 2009:



Luonnoksen mukaan tehty sivu, kooltaan 8x8 tuumaa, koska siinä koossa digiskräppäsinkin ja 12x12 tuntui pelottavan isolta. Edelleen ihan söpö, muttei yhtään nykyisen tyylini mukainen. Se nimittäin näyttää tältä:

A sketch-based layout, sized 8x8 because I digi scrapped in that size and because 12x12 felt intimidating to me. Again, I still like the page, but it isn’t at all my current style, which looks like this:


Toispuoleinen asettelu ja tyhjä tila jylläävät täälläkin. 12x12-koko ei enää pelota, vaikka huteja tuleekin useammin kuin diginä. Taustoja olen viime aikoina työstänyt itse neutraalille pohjalle suihkeiden, maskien, gesson, leimasimien ym. avulla. Paperiskräppäyksessä kun tällä hetkellä viehättää juuri se käsillä tekeminen ja tehosteaineet. Tyylini on muuttunut viivotinskräppäyksestä vapaampaan suuntaan, mutta suoria linjoja löytyy edelleen. Digipuolella niitä pehmentää lempisuunnittelijani leikittelevä tyyli, paperipuolella taas itse tekemisen epätäydellisyys, vauhdikkaat roiskeet ja koristerykelmät.

Asymmetry and white space here as well. I’m no longer intimidated by the 12x12 size, even though it’s more of a hit and miss process than with digi. I’ve recently been making my own backgrounds on a neutral base with mists, masks, gesso, stamps, etc. – I’m loving the handmade, mixed-media aspects of paper scrapping. I’ve moved on from ‘ruler scrapbooking’ towards a freer style, but there are still lots of strong lines on my layouts. On the digi side, they’re softened by the whimsical style of my favourite designer, and on the paper side I’ve embraced an imperfect handmade look with ink splatters and embellishment clusters.

Miten tähän on tultu? / How did I get here?

Digiskräppäykseni mullistui pakkien käytön myötä. Prosessini on muotoutunut vuodesta 2009 lähtien seuraavanlaiseksi: Etsin kuvalle sopivan pakin tai pari, luon uuden 12x12-sivun, kopioin siihen pakista löytyvän kehyksen, sovitan kuvan kehykseen ja siirtelen sitä kunnes löydän sopivan paikan. Sitten valikoin sopivan taustapaperin, lisäilen kuvan ympärille pakista löytyviä koristeita ja lopuksi lisään otsikon ja tarinoinnin. Helppoa ja toimivaa, etenkin lempisuunnittelijani tuotteilla. Välillä toki käytän myös templaatteja tai skräpistystä asettelun apuna, etenkin jos haluan käyttää useampia kuvia.

My digi scrapping was transformed through the use of page kits. Since 2009, my process has been shaping into something like this: I find a kit or two that match my photo, create a new 12x12 image, copy & paste a frame onto it from the kit, fit my photo inside the frame and move it around until it looks right. Then I pick a suitable background paper, add embellishments from the kit around the photo, and finally I add a title and some journaling. It’s easy and it works, especially with products from my favourite designer. At times I do use templates or scraplifting as well to help me with composition, especially if I want to use more than one picture.



Tarvikkeet: Punch Panache -pakki ja Tiny Typewriter -kirjaimet / Nicole Young, kuvakehys Oh Happy Day / Gina Cabrera, fontit FG Saga ja Bleeding Cowboys.

Paperiskräppäystä tein tosi pitkään pelkästään luonnoksien pohjalta. Viime vuonna lopulta tajusin, että digiprosessiani voisi kenties soveltaa myös paperipuolelle. Pakkien sijaan käytän neutraalia taustakartonkia (joskin viime aikoina olen kokeillut myös ihan kuviopapereita) ja kulloinkin eniten inspiroivia koristeita. Kuvakehyksen sijaan teen kuvalle paikkaa tehosteaineilla ja kehystän sen teipeillä tai paperinpaloilla.

In paper scrapping, I used sketches for a really long time. It wasn’t until last year that I realised that my digi process might work on paper as well. Instead of page kits, I start with a neutral background (although lately I’ve also been experimenting with patterned paper) and embellishments that I’m inspired to use at the moment. Instead of a picture frame, I make a spot for the photo on the layout with mixed-media techniques, framing it with decorative tape or small pieces of paper.

Välillä on ollut hankalaa, kun koristeet on pitänyt keksiä itse, ja niiden koko, muoto tai asettelu ei ole ollut ihan optimaalinen sivukokoon nähden. Olenkin joutunut rajaamaan muutaman sivun jossain vaiheessa letter- tai 8x8-kokoon, kun 12x12 on näyttänyt kumman tyhjältä tai epätasapainoiselta. Myös värien kanssa on valmiisiin pakkeihin tottuneella ollut joskus ongelmia. Mutta tekemällä oppii!

Sometimes it’s been difficult to come up with embellishments that are the right size and shape or in the right spot for the layout, and I’ve had to crop a few layouts down to 8.5x11 or 8x8 because the 12x12 page was looking too empty or the balance was wrong. Being used to ready-made page kits, I’ve also had some trouble with colour combinations. But you learn by doing!


Syitä ja seurauksia / Causes and effects

Skräppäystyyliini vaikuttaa myös se, miksi skräppään (tämäkin on muuttunut ajan myötä). En pidä itseäni suvun virallisena muistina, vaan tämänhetkisenä tarkoituksenani on vain pitää hauskaa ja skräpätä siitä mikä milloinkin sattuu huvittamaan. Skräppään, koska se on kivaa ja rentouttavaa ja koska rakastan skräppäystarvikkeita ja tykkään skräppäyksen ympärille muodostuneista harrastajayhteisöistä. Joskus huvittaa tehdä hyvännäköisiä sivuja ilman sen kummempaa merkitystä, toisinaan skräppäys on kuin terapiaa tärkeistä aiheista. Usein aiheena on jokin, joka tekee minut iloiseksi: luonto, matkat, mieheni...

My scrapping style is also influenced by the reasons why I scrapbook (these, too, have changed over time). I don’t consider myself the official memory keeper of the family; currently my only goal is to have fun and scrap about whatever I feel like at the moment. I scrap because it’s fun and relaxing and because I love all the supplies and enjoy the communities formed around scrapbooking. Sometimes I feel like doing a pretty page without a special meaning, at other times I like to scrap about a momentous topic in a therapeutic way. I often find myself scrapping about things that make me happy: nature, travels, my DH…


Tarvikkeet: Wistfully Worn -pakki, Wistfully Worn 3 -pakki, Muddles of Puddles -kirjaimet ja Tiny Typewriter -kirjaimet / Nicole Young, FG Saga -fontti.

Yleensä en koe tarvitsevani sivulle enempää kuin 1–2 kuvaa, ja sivun tekemisen prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos. Olen hidas skräppääjä eikä se haittaa minua ollenkaan. Tykkään leikkiä kaikella uudella, ja skräppäys onkin oikeastaan ainoa elämänalueeni, jolla seuraan muotivirtauksia. Olen myös jonkin sortin ikiopiskelija ja käyn mielelläni skräppäykseen liittyviä kursseja, jotka nekin vaikuttavat omalta osaltaan tyyliini. Kurssien pitäjien lisäksi saan vaikutteita tutuilta skräppääjiltä – yhteisö DSP:stä blogikavereihin on ollut alusta asti isossa roolissa skräppäystyylini kehittymisessä. Jatketaan harjoituksia!

I usually don’t feel like I need to use more than 1–2 pictures per page, and to me the creative process is at least as important as the end result. I’m a slow scrapper, which doesn’t bother me in the slightest. I love playing with new things, and scrapping is pretty much the only part of my life where I follow trends. I’m also an eternal student and love to take classes on scrapbooking; they, too, have influenced my style. In addition to teachers, I’m influenced by other scrappers I know – the community, from DSP to my blog pals, has played a major role in the development of my scrapping style since the very beginning. Where will my journey take me next? I’m not sure, but I know I’ll enjoy the ride.


Kiitokset Emmolle kutsusta tulla pohtimaan tyyliseikkoja – tämä oli kivaa ja hyödyllistä!

Thank you, Emmo, for the invitation to talk and think about my style – this has been both fun and useful!


Paljon Kiitoksia Tanjalle! Näitä on niin mielenkiintoista lukea, eikö?!
Ensi viikolla kuullaan Elinan tyylistä.

3 kommenttia:

  1. Kiva lukea näin tarkkaa mietintää! Hienoja sivuja! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa ja inspiroivaa luettavaa!

    VastaaPoista
  3. olipa taas hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa! kiitos tanja! :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, vielä kivempaa jos kommentoit!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.